|
|
| |
|
 |
|
| Klubikokousten
pöytäkirjat |
 |
|
| |
ROTARYKLUBIN
JOULUJUHLA 15.12.2010
Jaakko
Harjuvaara
Hyvät
rotarit ja puolisot!
(Ensin
keskusteltiin muutamalla sanalla Canzonetta Nova – kuoron käynnistä
Erkki Rajamäen johdolla onnittelemassa 1991 Joonas Kokkosta
laulutervehdyksellä Villa Kokkosen iltahämäräisellä pihamaalla 70v
päivän johdosta. Sitten Joonas Kokkosen kuoleman jälkeen Erkin kanssa
surunvalittelukäynti ja sovittiin omaisten pyynnöstä
hautajaisjärjestelyt , niin ettei kukaan ulkopuolinen tiennyt heidän
perheen kesken vietystä siunaustilaisuudesta. Lisäksi lyhyt selvitys
Kokkosten veljessarjasta. Isä kauppias Heikki Kokkonen muutti
Järvenpäähän suunnilleen sata vuotta sitten. Hänellä oli pojat Veijo,
kauppias, voimistelunopettaja ja puoliso Ester Purola historian
opettaja, Heino matematiikan ja fysiikan opettaja ja puoliso Ilta
Salokoski myös matematiikan opettaja, Ilmari Keskuskoulun
johtajaopettaja ja puoliso Mandi samoin opettaja, Vilho ja nuorin veli
Joonas, joka tuli oppilaaksi Järvenpään Yhteiskouluun, kirjoitti sieltä
ylioppilaaksi ja tiedot hänestä ja edellä mainituista opettajista
löytyy Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion senioriyhdistyksen sivulta www.jykls.net
Veijo
Kokkonen oli klubimme kunniajäsen ja hänen muistelujaan ja
kirjoituksiaan löytyy klubin nettisivulta julkaisujen osastosta.
- - -
Vuosi
on kulunut siitä, kun viime kerralla vietimme joulujuhlaa Stålhanen
kartanossa tässä lähellä. Paljon on tapahtunut tämän vuoden sisällä.
Muistan hyvin, miten jännitin Orvokin käyttäessä siellä lyhyen
puheenvuoron, että saako hän koottua lauseet loogisesti ja esitettyä
asiansa. Aivoverenkierron pysyvät muutokset olivat jo niin pitkällä,
että hahmotuskyky oli vaikeata samoin kuin aloitekyky ja esim.
jouluvalmistelujen tekeminen, reseptien lukeminen, laatikoiden ym.
valmistaminen. Muistan, kun silloin mietin miten vuoden päästä (tämän)
joulun valmistelut tulevat sujumaan.
Taivaan Isä tiesi kuitenkin
oikean ja paremman vaihtoehdon ja ajan, niin ettei Orvokin enää
tarvinnut jatkaa pidemmälle vaikeutuvaa taivaltaan.
Olen
selvitellyt paljon hänen papereitaan, arkistojaan, valokuviaan ja
siirtänyt niitä myös kotisivullemme hänen osuutensa orvokinvärisen
valikon taakse. Monenlaista asiaa ja paperia on tullut vastaan. Olen
niitä käsitellessäni kokeillut itse sitä neuvoa, jonka olen sadoille
omaisille antanut työaikanani. ”Kannattaa käydä rehellisesti läpi
kaikki tunteet, muistot ja kokemukset, jotka liittyvät rakkaaseen
omaiseen, olkootpa nämä tunteet tai muistot millaisia tahansa,
raskaita/helppoja, Iloisia/surullisia/aggressiivisia tai salattuja.
Olen todennut, että se on ollut hyvä neuvo. Mikään asia, vaikeakaan ei
vähennä rakkautta, vaan syventää ja vapauttaa yhä aidommaksi.
Kun
järjestin epilepsia-kansiota, sieltä tuli eteeni Orvokin muistiinpanot,
kun hän oli pitänyt Finlandia-talolla jossain epilepsia foorumilla
puheenvuoron omasta epilepsiastaan. Hän kertoi siellä tapauksen, jota
en edes muistanut:
Nyt juuri 16v täyttänyt tyttärenpoikamme Niko
oli silloin ollut 5v. Hänelle oli opetettu, kun hänellä oli oma
kännykkä, että jos on kahdestaan Orvokin kanssa minun ollessa työssä ja
Orvokki saa epilepsiakohtauksen – joita ei hänen kohdallaan saatu edes
lääkityksellä kokonaan poistettua - niin jos tajuttomuus kestää
yli 5 minuuttia, pitää soittaa ambulanssi.
Orvokki kertoi siinä
puheensa muistiinpanoissa, että hän oli kerran kohtauksen saatuaan
jonkin ajan kuluttua herännyt. Niko 5v oli seissyt vieressä kännykkä
kourassaan ja sanonut: ”Voi hitsi, kun sä heräsit nyt. Puolen minuutin
perästä mä olisin saanut hälyttää ambulanssin!”
Olen myös tämän
vuoden aikana opetellut monia uusia asioita. Kun kaksi nuorempaa
pojanpoikaa oli luonamme yökylässä, kun Orvokki vietiin Meilahteen ja
hän kuoli sinä yönä, niin selitin aamulla näille lastenlapsille, että
kaikki sellaiset asiat, mitä voin, pidetään ennallaan, mutta kaikessa
en voi korvata Orvokkia.
Olen sen tähden opetellut laittamaan
heidän lempiruokiaan, makaroonilaatikkoa ja pinaattilettuja ja
opetellut leipomaan korvapuusteja, koska Eino ei välitä jäätelöstä
tms., vaan hänelle pitää olla tuoretta pakastimesta lämmitettyä pullaa.
Jokin aika sitten luokkatoverini ja vanha ystäväni Jaakko
Kuusela kävi tuomassa minulle Lionsklubin Sibelius-kalentereita. Siinä
on muuten hyvä joululahjavinkki sellaisille tuttaville, joilla on
kaikkea ja jotka asuvat ehkä vähän kauempana. Vuosittain julkaistava
Sibelius-kalenteri tuo hienon tervehdyksen Järvenpäästä.
Tarjosin
kahvit ja korvapuusteja Jaakko Kuuselalle ja hän ihmetteli, että olinko
itse leiponut ne. Kerroin, että se on minun harrastukseni ja
erityisosaamiseni eläkkeellä. Hän puolestaan kertoi, miten hän on
Kivipuiston hallituksen puheenjohtajana eläkepäivillään ja niistä
asioista Kivipuiston pelastamiseksi, mistä sitten lehdetkin
kirjoittivat äsken, että paikkamäärää voidaan lisätä ja Kivipuistoa ei
tarvitse lopettaa.
Kun nämä oli julkaistu Keski-Uusimaassa, niin
lähetin Jaakolle tekstarin, että varmaan kaikki asiat tulevat hyvin
hoidettua meidän eläkkeellä ollessamme, kun minä käytän energiani
korvapuustien leipomiseen ja hän johtaa Kivipuiston hallitusta.
Lasten
pitkäaikaisesta painostuksesta olen vihdoin tämän vuoden aikana myös
liittynyt Facebookiin. Siellä sitten huomasin, kun Helena (Toivanen) on
avantouinnin opettaja, että olen neljän vuoden ajan uinut väärin
avannossa, kun olen uinut yksin. Kaikkea se Facebook saa aikaan.
Tämän
joulun kynnyksellä olen ihmetellyt muutamia asioita. Yksi niistä on se
valtava joulumainoslehtien määrä, joita joka päivä tulee n. puoli kiloa
meidän jokaisen postiluukusta ja kukas muu sen paperin ja lehtien
määrän maksaa kuin me kuluttajat tuotteiden hinnoissa. Olen miettinyt,
että voisin ihan ilmaiseksi tarjota jollekin yrittäjälle hyvän
kehitysidean. Älä painata äläkä jaa ainuttakaan mainoslehtistä tai
julkaisua. Laske niiden tuottamiseen tarvittavalla rahamäärällä
tuotteiden hintaa. Puskaradio levittää nopeasti tiedon tästä ja väitän,
että asiakkaita riittää. En veloita mitään tästä tuontantoideasta.
Nyt
on jo porkkana-, lanttu- ja perunalaatikot pakastimessa, koska kaksi lasten
perhettä tulee viettämään aattoa luokseni ja syödään yhdessä. Niitä
tehdessäni mietin, miten aikoinaan voi oli se kaiken pahan alku
ruuanlaitossa ja perheenäitejä syyllistettiin, että he lähes ’tappavat’
perheensä voita käyttämällä.
Mutta nyt onkin sitten todettu, että
voissa on erittäin tärkeitä aineita ja sitä tulee käyttää. Sen sijaan
monet keinorasvat ja –valmisteet, joita on pidetty niin terveellisinä,
ovatkin aivan päinvastaisia vaikutukseltaan ja siksi on taas hyvä
käyttää voita. Näin se vaihtelee.
Eräs lasten perheistä käy 2 kertaa
viikossa hakemassa Hakunilasta pastöroimatonta ja käsittelemätöntä
lehmänmaitoa. Heillä on laktoosiongelmaa, mutta tätä maitoa voi koko
perhe käyttää eikä se aiheuta minkäänlaisia oireita.
Sitten
tänä aamuna radion uutisia kuunnellessani iloitsin kovasti, miten
siellä kerrottiin Ruotsissa itsemurhapommittaja musliminuorukaisen
moskeijan imaamista. Tämä imaami oli tullut julkisuuteen ja kertonut
avoimesti. Hän oli pannut merkille nuorukaisen poikkeavat ja
aggressiiviset näkemykset ja hänen oli pakko rajoittaa tätä ja sanoa,
etteivät sellaiset tuhoamisajatukset ole islamin uskon mukaisia eikä
niin voi tehdä. Valitettavasti nuorukainen oli lähtenyt ovet paukkuen
moskeijasta eikä enää palannut. Imaamin selkeä kanta puhdisti ilmaa
islamin ympäriltä ja loi selvän kuvan siitä, että terve järki on
paikallaan normaalissa islamin uskon käsityksissä.
Tätä iltaa ajatellessani, mieleeni nousivat tutun joululaulun sanat:
On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä!
Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä!
Muutama
vuosi sitten oli paljon jouluja, jolloin emme voineet hyvällä syyllä
laulaa tällaisia lauluja. Ei ollut lunta, vain vettä, märkää ja pimeää,
korkeintaan loskaa.
Lauantain
aamutelevisiolähetyksessä
haastateltiin meteorologi Matti Huutosta, joka on kuulemme studiossa
aina villasukissa niinkuin mekin täällä Villa Kokkosessa. Häneltä
kysyttiin tästä joulusta, että "tuleeko Helsinkiin nyt valkea joulu?"
Matti Huutonen vastasi: "Kyllä, jos lunta on maassa!"
Nyt
maisema on kuin postikortista, hohtavan valkoiset hanget, lunta isoissa
kinoksissa, pakkasta, kuivaa ja kaunista ilmaa. Iloitaan ja ollaan
kiitollisia tästä, meillä on oikea joulusää.
Ilmastonmuutosuskovaiset
kyllä selittävät jatkuvasti, että ilmasto lämpenee eikä tämä pakkanen,
lumi ja kylmyys toistuvana merkitse mitään. Tästä olen kertonut
kotisivullamme, miten lustotutkijat ovat tehneet 7000 v taaksepäin vuosikalenterin maapallon ilmastosta ja lämpimät ja kylmät kaudet vaihtelevat vuosisatojen välein meistä riippumatta.
Mutta
nyt joulu on meillä, "on hanget korkeat nietokset … laulamme riemuiten,
kun joulu joulu on meillä. Se surun särkevi entisen, mi kasvoi elämän
teillä." Meillä on valtavat määrät upeata musiikkia, konsertteja,
joululaulutilaisuuksia, hartaushetkiä, jumalanpalveluksia joulun
aikaan.
Nautimme joulusta, sen ihmeellisestä sanomasta, joka
’surun särkevi entisen’. Olen miettinyt, että mikä joulun sanomassa on
niin ihmeellistä, mikä koskettaa niin syvältä, että se muuttaa meitä
joulu joululta ja jopa särkee entisen, elämän varrella kasvaneen
surunkin.
Olen tullut siihen tulokseen, että ainakin yksi syy on:
Jeesus tulee ihmiseksi, Jumala tulee ihmiseksi. Joulu antaa meille
ihmisarvon ja elämän tarkoituksen.
Kun Jeesus tulee ihmiseksi,
niin se on Jumalan viesti meille: Hän, Jumalan Poika on ihminen,
minäkin olen ihminen, minulla on lupa olla ihminen. Minä olen sitä,
miksi minut on tarkoitettukin. Minä olen oikealla paikalla elämässä ja
ihmiselämä voi olla hyvin monimuotoista ja erilaista. Jokaisella
ihmisellä on ihmisarvo ja oikeus ihmisyyteen.
Minua on
tavattomasti häirinnyt se keskustelu kirkossa, mitä on viime aikoina
käyty ihmisen arvosta ja oikeudesta olla täydesti ihminen. Jumalalle
jokaisen ihmisen elämän on elämisen ja kunnioituksen arvoinen.
Jokaisella on sama ihmisarvo.
Minua harmittaa, että tämä loukkaava keskustelu ihmisarvosta perustuu vain väärään Raamatun tulkintaan.
Otan
yhden hyvin käytännöllisen ja havainnollisen esimerkin. Raamatun alussa
on luomiskertomus, jossa kerrotaan seitsemästä päivästä, seitsemässä
vaiheessa tapahtuneesta maailmankaikkeuden ja elämän synnystä.
Tämän
saman luomiskertomuksen pohjalta toinen tulee laskelmaan maapallon
iästä vähän yli 6000 vuotta ja toinen, kun ottaa huomioon
kokonaisuuden, ei tuijota päivän määritelmään, vaan ottaa sen suunnan,
missä ensin tapahtuu näin ja toiseksi näin ja kolmanneksi näin, niin
kehityksen suunta on hyvin lähelle sama, mikä on tämän hetkinen
luonnontieteen käsitys maailmankaikkeuden, maapallon ja elämän
synnystä. Minusta oli hauska opettaa tätä luomiskertomusta
rippikoululaisille. Luimme sen, otin vierelle sitten Tieteen
Kuvalehdestä tehdyn kalvon kehityksen suunnasta ja etenemisestä ja
rippikoululaiset ihmettelivät, miten se on aivan samansuuntainen
luomiskertomuksen asioiden etenemisen ja järjestyksen kanssa.
Kumpikin
luomiskertomuksen Raamatun tulkinta lähtee samasta tekstistä. Se
osoittaa, miten samaa kirjaa ja tekstiä voidaan täysin siihen perustuen
tulkita eri tavoin.
Kun Jeesus tuli ihmiseksi, hän antoi
meille jokaiselle ihmisen arvon, elämän arvon. Enkelit ilmoittivat sen
vuoksi paimenille: ”Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille suuren ilon….”
Jeesus
tulemalla ihmiseksi sanoo meille, ”älä pelkää”, minäkin olen ihminen,
minä olen täällä ja sinä olet täällä, me olemme yhdessä, ”älä pelkää”.
Me
lähetämme joulutervehdyksiä, joulukortteja, kukkasia tms. Joku on
arvostellut ja moittinut sitä, että miksi lähetetään kerran vuodessa
monille tutuille, sukulaisille tai ystäville tervehdys. Olen sanonut,
että ONNEKSI lähetetään kerran vuodessa tervehdys, muistetaan toista
ystävää. Se on meidän jouluinen viestimme hänelle: ”Hei, minä olen
täällä, sinä olet täällä, älä pelkää, me olemme molemmat täällä
yhdessä! Meidän on hyvä olla.”
Niinhän Veskukin laulaa: ”..ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudestaan!”
Niinpä
luen vielä meille muistin virkistykseksi tämän ilosanoman vuoden 1642
ensimmäisen suomalaisen Raamatun käännöksen mukaisesti Luuk 2:1-20:
1. NIinä päiwinä käwi yxi käsky Keisarilda Augustuxelda / että caicki mailma piti werollisexi laskettaman.
2. Ja tämä weron laskemus oli ensimäinen / joca tapahtui silloin cosca Kyrenius oli Maanherra Syrias.
3. Ja cukin meni Caupungihins andaman idziäns arwatta.
4.
Nijn myös Joseph Galileast / Nazarethin Caupungist / ylösmeni Judean /
Dawidin Caupungijn / joca cudzutan Bethlehem : Sillä hän oli Dawidin
huonest ja sugust / andaman idzens arwatta /
5. Marian hänen kihlatun emändäns cansa / joca rascas oli.
6. Nijn tapahtui heidän siellä ollesans / että synnyttämisen päiwät tulit täytetyxi.
7. Ja hän synnytti Pojan hänen esicoisens / ja capaloidzi hänen / ja pani seimeen / ettei heille ollut sia majas.
8. Ja paimenet walwoit sijnä paickacunnas pellolla heidän laumans / ja wartioidzit yöllä heidän carjans.
9. Ja cadzo / HERran Engeli seisoi heidän tykönäns / ja HERran kirckaus walais heitä / että he suurest peljästyit.
10.
Ja Engeli sanoi heille : älkät peljätkö : sillä cadzo / minä ilmoitan
teille suuren ilon / joca tulewa on caikelle Canssalle :
11. Teille on tänäpän syndynyt Wapahtaja / HERra Christus Dawidin Caupungis.
12. Ja tämä on teille merkixi : te löydätte lapsen capaloittuna seimes.
13. Ja Engelin cansa oli suuri taiwalisen sotawäen joucko / jotca kijtit Jumalata ja sanoit :
14. Cunnia olcon Jumalalle corkiudes / ja maasa rauha / ja ihmisille hywä tahto.
15.
JA tapahtui / että Engelit menit heidän tyköns Taiwasen / nijn paimenet
puhuit keskenäns : käykämme Bethlehemijn / ja cadzocam sitä cuin
tapahtunut on / jonga HERra meille ilmoitti.
16. Ja he tulit kijruhtain / ja löysit Marian / ja Josephin / nijn myös lapsen / joca macais seimes.
17. Cosca he tämän nähnet olit / julistit he sen sanoman / cuin heille tästä lapsesta sanottu oli.
18. Ja caicki jotca sen cuulit / ihmettelit nijtä puheita cuin heille Paimenilda sanottu oli.
19. Mutta Maria kätki caicki nämät sanat / tutkistellen hänen sydämesäns.
20.
Ja paimenet palaisit / ylistäin ja cunnioittain Jumalata / caikista
cuin he cuullet ja nähnet olit / nijncuin heille sanottu oli.
|
|
|
