
|
| |
PRESIDENTTIKAUSI 1959-60 JÄRVENPÄÄN
ROTARYKLUBISSA
Koonnut Veijo Kokkonen
Pyynnöstä muistelin omaa presidenttikauttani seuraavasti:
Minun kauttani olisi ehkä muisteltava erikoisesti sananlaskujen ja
juhlien kautena. Ensimmäisessä presidentin puheessani viittasin
isoisääni, jonka kertomia sananlaskuja, sananparsia ja arvoituksia on
peräti palkittu määrä talletettuna Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran
arkistossa. Tältä pohjalta ilmoitin pyrkiväni alittamaan kaikki
johtamani kokoukset jollakin sananlaskulla tai sananparrella.
Ensimmäinen sananlaskuni oli isäni meille viidelle pojalleen usein
käyttämä kasvatusohje: Hyvä kello kauas kuuluu, huono vielä kauemmaksi.
Sananlaskuja riitti koko vuodeksi ja niitten valitseminen oli minulle
ajattelemisen aihetta antavaa. Ne vastasivat usein lyhyemmässä muodossa
3. min. rotaryä. Viimeisen johtamani kokouksen sananlasku kuului: Kipinästä
tuli syttyy.
En muista, millä sanoilla selvittelin tätä sananlaskua, mutta ehkäpä
niin, että toivon jonkin rotarykipinän syttyneen minunkin
presidenttikautenani ja että nuo kipinät syttyisivät tuleen seuraajieni
aikana.
Mutta siirrytäänpä sitten presidenttikauteni juhliin. Niitä sattui
tvksi kaudeksi tavallista enemmän ja ne kruunasi Kalastajatorpalla
vietetty 5-vuotisjuhla.
Elokuun 26.päivän olimme puolisoinemme Keravan Rotaryklubin vieraina
Kunnallisopistossa Kyöstinrannassa. Kaikki mukana olleet muistanevat
tuon iki-ihanan illan. Kävimme saunassa, rohkeimmat uivatkin ja yhdessä
nautittiin rotaryillallinen ihaillen Tuusulanjärven elokuista iltaa.
Tilaisuudesta piti tulla traditio, mutta valitettavasti se oli
ensimmäinen ja viimeinen tätä laatua.
Syyskuun 26. Päivänä oli Lappeenrannassa Rotarypiirin piirikokous.
Siellä meitä oli mukana peräti 8 henkilöä, nim. veljet Paavali, Ilkka
ja allekirjoittanut puolisoineen ja lisäksi veljet Mauno ja Aarne
ilman. Kokouksen osanottajien tyytyväisyyttä kuvaa ehkä parhaiten kohta
Ilkka Jortikan laatimasta vuosikertomuksesta:
Palasimme takaisin suurta tyydytystä ja rotaryintoa täynnä, sillä niin
täysipainoisia tilaisuuksia voi löytyä vain harvoja. Paitsi suurella
osanottomäärällämme saimme kuuluisuutta uskollisella osanotollamme
Governors Balliin. Veli Manu lausui siellä paikan päällä:
Minuuttiakaan aikaisemmin ei lähdetä pois, mutta
ylitöihinkään ei jäädä.
Tämä ajatelma pääsi seuraavana aamuna julkisuuteen peräti Governorin
puheessa ja siitä tuli lentävä sananparsi Lappeenrannan kokouksen
loppuajaksi.
Lokakuun 14. päivänä vieraili RI:n presidentti Harold T.
Thomas
Helsingissä Kalastajatorpalla. Siellä roteerasi klubistamme peräti 22
veljeä ja rouvaa keskenään. Järjestäjät olivat kai arvelleet, että
roteeraminen kävisi maalaisserkuilta parhaiten keskenään. Ja kävihän
se.
Lokakuussa vierailimme myöskin joukolla kummiklubimme
Hyvinkään
10-vuotisjuhlassa. Se on jäänyt mieleeni esimerkillisen hyvästä
juhlasta. Juhla oli samalla arvokas ja hauska ja juhlan järjestäjät,
niin rotaryveljet kuin rouvatkin olivat todella nähneet suurta vaivaa
juhlan täydelliseksi onnistumiseksi. Erikoisuutena on jäänyt mieleeni
onnistuneesti johdettu 10-vuotisjuhlapoloneesi.
Joulukuun 8:na, Sibeliuksen syntymäpäivänä, oli sitten klubimme oma
vuoro pitää juhlaa. Yhdistimme vuosittaiseen Sibelius-juhlaamme
intercity-kokouksen ja meillä oli vieraina rotaryveljiä rouvineen
Hyvinkäältä, Karkkilasta, Keravalta, Porvoosta ja Vihdistä.
Lainaan tähän taas vähän Ilkka Jortikan vuosikertomuksesta:
Tilaisuus alkoi arvokkain menoin
tervehdyskäynnillä mestarin
haudalla. Varsinainen kokous muodostui naapureiden osanotosta johtuen
värikkääksi monien uusien virikkeiden ja rotaryasioiden punninnassa.
Varsinaisesta Sibelius-juhlan ohjelmasta mainittakoon Louhelan
jouhiorkesterin kapellimestari Mauri Hongiston johdolla esittämät Jean
Sibeliuksen teokset.
Joulukuussa vierailimme myöskin Maatalousnormaalikoululla. Olimme veli
Uuno Peusan vieraina ja saimme nähdä mainitun koulun oppilaiden
esittämänv katkelman Seitsemästä Veljeksestä. Niin ja sitten se juhla,
mistä lupasin Jussin pyynnöstä kertoa. Tarkoitan klubimme
5-vuotisjuhlaa Kalastajatorpalla.
Alkulause on muodostunut näin pitkäksi, kun asiaa tarkemmin ajateltuani
huomasin, että en juhlasta muistanut paljon muuta kuin, että hauskaa
oli.
Jos jonkin ajatukset muistamattomuudestani suuntautuvat usein hauskojen
iltojen jälkeen suuntautuvalle määrätylle taholle, voinen läsnäolleiden
myötävaikutuksella todistaa, että minun muistamattomuuteni ei johdu
juoksevista aineista, vaan olettaisin sen johtuvan pitkälle
kehittyneestä kalkkeutumisesta.
No niin hauskaa siis oli. Linja-autolla mentiin ja palattiin. Kaikki
mukana olleet muistanevat veli Jussin ansiokkaan laulun johdon matkan
aikana. Illallinen nautittiin Siirtomaasalissa ja kahvi viereisessä
salissa meren puolella. Puitteet olivat siis parhaat mahdolliset.
Puheitakin pidettiin.
Minulla presidentillä oli kiitollinen aihe viitata samana päivänä
vietettävään rotaryliikkeen 55-vuotisjuhlaan. Naisillekin puhuttiin.
Puhe oli vitsikäs ja sille naurettiin. Naurattajana oli Erkki
Horttanainen.
Ilahduttavin henkilökohtainen muisto minulla on Inner Wheel-ruusun
saanti. Naisemme aloittivat silloin nyt jo traditioksi muodostuneen
ruusun ojentamisen. Ruusun saanti oli todella yllätys, vaikka minulla
olikin tällaisen tapauksen varalle neula frakin rintamuksessa, kun
sisar Eva ihmetteli, millä ruusu kiinnitettäisiin. Poutiaisen
valokuvaaja oli paikalla ja otimme toinen toisistaan komeampia
valokuvia. Ison salin puolella katseltiin ohjelmaa ja tanssittiinkin
ahkerasti. Toiset ahkerasti ja toiset vielä ahkerammin.
Sitä samaa toivoo 10-vuotisjuhlassakin veli Veijo.
|
|
|